Article on other languages:
- شامانية
- Şamanizm
- Dukun
- Шаманизъм
- Xamanisme
- Siamanaeth
- Shamanisme
- Schamanismus
- Šamanism
- Σαμανισμός
- Shamanism
- Chamanismo
- Ŝamanismo
- شمنباوری
- Chamanisme
- Sjamanisme
- Sciamanesimo
- שמאניזם
- შამანიზმი
- Šamanizmas
- Samanizmus
- Sjamanisme
- シャーマニズム
- Sjamanisme
- Sjamanisme
- Szamanizm
- Xamanismo
- Paqu_yachaq
- Шаманизм
- Shaman
- Šamanizmus
- Šamanizem
- Šamanizam
- Schamanism
- ชาแมน
- Şamanizm
- Шаманізм
- 萨满教
 |
del.icio.us |
 |
Digg |
 |
Furl |
 |
|
 |
Rojo |
| Add to OnlyWire |
Šamanismi tarkoittaa erilaisia uskomuksia ja perinteitä, joissa tunnistetaan, parannetaan ja joskus aiheutetaan sairauksia henkimaailman avulla tai välityksellä. Šamanismi kuuluu luonnonuskontoihin ja sitä esiintyy kaikkialla maailmassa. Pohjoisten alueiden šamanismilla on omia erityispiirteitään.
Sana šamaani on peräisin Siperian evenkeiltä eli tunguuseilta. Evenkin kielessä šamān tarkoittaa juuri šamaania tai pappia. Toisinaan väitetään, että se on johdettu tunguusin tietää-verbin vartalosta sā- ja se tarkoittaisi tietäjää. Se ei luultavasti pidä paikkaansa, koska kyseisessä verbivartalossa on pitkä vokaali, jota ei ole šamaania tarkoittavassa sanassa. On myös arveltu, että tunguusit ovat lainanneet sanan kiinan sanasta sha men, jolla on tarkoitettu buddhalaista munkkia ja joka puolestaan on peräisin sanskritin sanasta śramaṇas 'buddhalainen askeetikko'. Tämäkin oletus on luultavasti väärä, koska evenkien šamanismilla ei ole yhteyksiä buddhalaisuuteen.
Joillakuilla yhteisön jäsenillä, šamaaneilla, uskotaan olevan erityisiä yliluonnollisia taitoja. Usein šamaani on yhteisön keskushahmo; hän on parantaja, ennustaja, neuvoo monenlaisissa ongelmissa rakkaushuolista uuden asuinpaikan valintaan ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisten välillä. Suomen kielessä käytetään usein nimitystä poppamies.
Šamanismiin liittyy usein muuttuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyrittiin myös unessa. Transsitilaa haettiin mm. huumaavilla aineilla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla. Suomessakin tietäjien kerrotaan langenneen loveen, mikä on tulkittu vajoamiseksi transsiin. Suomalaisesta tietäjälaitoksesta puuttuvat kuitenkin monet šamanistiset piirteet.
Transsitilaa saatettiin kutsua myös "haltioitumiseksi" tai "haltioihinsa tulemiseksi". Ilmauksilla viitattiin haltijaan eli luontoon, joka otti ihmisen valtaansa. Kohtaus taas oli (mahdollisesti vihamielisen) haltijan kohtaaminen, josta aiheutui äkillisiä elintoimintojen häiriöitä.
Muita mahdollisia yhteyksiä henkimaailmaan olivat kalliomaalaukset tai maan tai ihon maalaaminen. Jotkut uskovat ympäriinsä maalattujen kädenkuvien syntyneen siten, että ihminen on yrittänyt maalata itsensä osaksi kiveä ja päästä siten toiseen todellisuuteen. Myös pukeutumalla erilaisiksi olennoiksi uskottiin voitavan muuttua sellaisiksi.
Sisällysluettelo |
Vihkiytyminen
Šamaaneilla on samankaltainen vihkiytymiskäytäntö. Henget valitsevat ehdokkaan, minkä jälkeen ehdokas on solmittu elinikäiseen prosessiin. Šamaanikokelas saattaa kokea voimakkaita tajunnantilan muutoksia, hulluutta, sekavuutta ja joskus jopa kuoleman ja palata tuonpuoleisesta. Jos hän haluaisi kieltäytyä prosessista, niin se ei käy päinsä, vaan asiat pahentuvat. Erilaiset henget saattavat tulla raatelemaan šamaaniehdokkaan, minkä jälkeen hänen täytyy koota itsensä uudestaan. Piina jatkuu niin kauan että šamaanikokelas on valmis hyväksymään vastuunsa ja tehtävänsä ja hänen personallisuutensa on muovautunut sellaiseksi kuin pitääkin.
Animismi
Šamanismi on yleensä animistista. Animistisen maailmankuvan omaaville luonto on täynnä tietoa, sillä henkiä on kaikkialla. Luonto kertoo paljon tietäjälle, joka pyrkii tulkitsemaan sen merkkejä. Merkkejä tulkitsemalla saa tietoa esimerkiksi sairauksista, niiden parantamisesta, tulevaisuudesta ja ruuanhankintamahdollisuuksista. Luonnosta löytyvät myös parantavia aineita ja taikakaluja, joista osan teho on pelkästään uskomuksen varassa, osan taas lääketieteellisestikin todistettu.
Pohjoinen šamanismi
Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, on harjoitettu šamanismia. Joskus puhuttaessa šamanismista tarkoitetaankin nimenomaan pohjoisten kansojen šamanismia eikä muista tietäjälaitoksista edes puhuta varsinaisena šamanismina.
Pohjoista šamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa ja eskimoiden keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Euraasian läntisimpänä šamanistisena kulttuurina tunnetaan erityisesti saamelaiset, mutta myös skandinaaveilla on ollut seid-perinne, jota osa tutkijoista on halunnut verrata saamelaiseen šamanismiin.
Tutkijat ovat nähneet pohjoisella šamanismilla joitakin erityispiirteitä ikään kuin merkkinä kulttuurisukulaisuudesta. Näin siitä huolimatta, että alue on hyvin laaja ja merien ja vuoristojen halkoma ja käsittää useitä kansoja ja kieliryhmiä ja myös perimätyyppejä, joiden juuret ovat eri suunnilla.
Pohjoisen šamanismin tunnusomaisia piirteitä ovat perinteisen näkökannan mukaan muun muassa seuraavat:
- Rummun ("noitarummun") käyttö ja rytmikäs laulu transsitilan saavuttamiseksi.
- Ongelmien syynä pidetään henkiolentoja. Šamaanin on ennen kaikkea torjuttava henkien aiheuttamia ongelmia ja parannettava sairauksia.
- Apuhenget, joita on varsinkin šamaanilla.
- Šamaanin uskotaan voivan muuttua eläimeksi ja liikkua eläimenä eri tehtävissä.
- Šamaanin esitykset ja istunnot, joissa šamaani suorittaa rituaalin. Rituaalissa samaanin toimet ja ääntely symboloivat yliluonnollisen maailman asioita ja olentoja. Usein šamaanin sielun uskotaan liikkuvan yliluonnollisessa maailmassa. Mukana on usein avustajia eli puoltajia. Šamaani pyrkii usein kysymään neuvoja pulmiinsa yliluonnollisilta tahoilta. Joissain perinteissä henkiolento ottaa šamaanin haltuunsa ja avustajat kyselevät šamaanilta asioita.
- Istunto pidetään yleensä yöllä tai illalla asumuksessa.
- Karhun palvonta.
Perinteinen näkemys pohjoisen šamanismin erityispiirteistä voi perustua myös puutteelliseen näkökulmaan, sillä pohjoista šamanismia tutkivat ovat usein kohdistaneet huomionsa lähes pelkästään pohjoisille alueille. Kuitenkin useita pohjoisen šamanismin erityispiirteeksi käsitettyjä asioita, kuten esimerkiksi noitarumpuja, matkoja transsitilassa, luuarvoilla ennustamista tavataan yleisesti muualtakin. Pohjoinen erityispiirre karhun palvonta taas voi johtua yksinkertaisesti siitä, että karhu on isoin petoeläin monilla pohjoisilla vyöhykkeillä, mutta ei juuri muualla. Ehkä monet šamanismin piirteet ovat syntyneet jo ennen ihmisten siirtymistä pohjoisille vyöhykkeille, ja pohjoisen šamanismin erityispiirteet johtuvat myös samankaltaisesta ympäristöstä.
Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä (Siikala 1992). Esimerkiksi noitarummut ovat puuttuneet, ja transsimatkoihin liittyvä kansanperinne on tulkinnallista eikä siitä ole historiallisia tietoja. Suomalainen kansanperinne tuntee kuitenkin kertomukset loveen lankeamisesta, joka on tulkittu tietäjän sielun matkaksi henkiulottuvuuteen. Tutkijat uskovatkin, että joskus aiemmin suomalaiseen muinaisuskoon on kuulunut pohjoista šamanismia muistuttava šamaanilaitos.
Karhun palvonta
Pohjoisen šamanismin karhunpalvonnassa karhua on pidetty esimerkiksi suvun kantavanhempana. Šamaani pukeutui usein feminiinisesti naiseksi ikään kuin äitikarhun voimahahmoon, koska ihmisen uskottiin polveutuvat suuresta äitikarhusta.
Kirjallisuutta
- Harvey, Graham (toim.) 2003: Shamanism: A Reader. Routledge, London. ISBN 0-415-25330-6.
- Hoppál, Mihály: Šamaanien maailma. suomentanut Juhani Huotari. Jyväskylä. Atena 2003.
- Ohlmarks, Åke 1939: Studien zum Problem des Schamanismus. Gleerup, Lund.
- Pentikäinen, Juha 2001: Shamanhood symbolism and epic. Akadémiai Kiadó, Budapest. ISBN 963-05-7811-5.
- Pentikäinen, Juha: Samaanit. kuvat: Timo Lehtinen ; käännökset: Alpha Communications: Mia Heinimaa ... [et al.] Sarja: (Tampereen museoiden julkaisuja ; 44) Tampereen museot 1998.
- Pentikäinen, Juha: Samaanit : pohjoisten kansojen elämäntaistelu. [bibliografia: Risto Pulkkinen] Helsinki : Etnika , 1998.
- Pentikäinen, Juha — Simoncsics, Péter (toim.) 2005: Shamanhood: An Endangered Language. The Institute for Comparative Research in Human Culture, Series B, 117. ISBN 82-7099-391-3.
- Remes, Marjo: Katseen kulttuuriset rajat: Shamanismista uusshamanismiin. Väitöskirja, Lapin yliopisto, Acta Universitatis Lapponiensis 87. - CD-äänilevy: Marjo Remes ja Matti Adolfsen: Mielikuvia shamaanisesta äänimaailmasta. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2005. ISBN 951-634-974-9.
- Siikala, Anna-Leena: The rite technique of the Siberian shaman. Suomalainen tiedeakatemia. Helsinki 1978.
- Siikala, Anna-Leena 1992: Suomalainen šamanismi: mielikuvien historiaa. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. ISBN 951-717-704-6
Katso myös
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Šamanismi Wikimedia Commonsissa.
| Merkittävimmät uskonnot |
|
|||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Muinaisuskonnot |
Muinainen Egypti · Muinainen Lähi-itä · Muinainen Kreikka · Germaanit · Keltit · Skandinaavit · Slaavit · Suomalaiset · Gnostilaisuus · Uusplatonismi · Muinainen Rooma · Mithralaisuus |
|||||||||||||
| Uskontotiede |
Teologia · Uskonnon alkuperä · Uskonnon kehitys · Uskonnonfilosofia · Uskontoantropologia · Uskontohistoria · Uskontopsykologia · Uskontososiologia |
|||||||||||||
| Sekularismi |
 Teemasivu |