Henkimaailma on yliluonnollinen (henkien) maailma, [1] jolla tarkoitetaan uskontoihin, totemismiin, shamanismiin, spiritualismiin ja okkultismiin kuuluvia ei-fyysisiä todellisuuden tasoja. Ajatus henkimaailmasta on esiintynyt jossain muodossa kaikissa kulttuureissa.[2]
Sisällysluettelo |
Käsityksiä
Yleisimmin termiä käytetään spiritismissä, jossa sillä tarkoitetaan tasoa jolta meedio vastaanottaa viestejä. Spiritismissä kuten monissa uskonnoissa tämän tason yleensä ajatellaan olevan paikka johon sielut siirtyvät kuoleman jälkeen. Laajemmin henkimaailmalla voidaan tarkoittaa kaikkia uskomusjärjestelmissä esiintyviä henkisiä tasoja, kuten vainajalaa, taivasta, helvettiä ja niihin verrattavia paikkoja. Eri uskomusten mukaan henkimaailman asukkaita ovat paitsi kuolleiden henget, myös syntymättömät lapset[2], voimaeläimet, suojelushenget, haltiat, hyvät ja pahat henkiolennot kuten enkelit ja demonit sekä jumalat. Raamatussa henkimaailmaan viitataan termillä "henkivallat".
Sijainti
Varhaisissa yhteisöissä henkimaailman olinpaikoiksi ajateltiin usein paikkoja jotka olivat ihmisille tuntemattomia kuten taivaan yläpuoliset tai maankamaran alapuoliset alueet. Henkimaailmaan ajateltiin voitavan siirtyä esimerkiksi luolien[2] ja vesistöjen kautta, jotka on voitu ymmärtää myös symbolisesti. Veteen liittyy esimerkiksi ajatus Tuonelan virrasta. Luonnonmuodostelmia kuten vuoria, lähteitä, lehtoja ja seitoja on pidetty jumalten tai henkien asuinpaikkoina, kuten myös rakennettuja kohteita kuten temppeleitä ja kirkkoja. Shamaanien on tiedetty lankeavan loveen eli matkaavan henkimaailmaan transsissa, ja myös unessa on voitu saada viestejä henkimaailmasta. Myös meditaatiota, rukoilua, manausta ja ouija-lautaa käytetään yhteydenottoon henkimaailman kanssa. buddhalaisuudessa ja teosofiaan pohjautuvissa uususkonnollisissa suuntauksissa henkimaailma ymmärretään fyysisen maailman läpäisevinä ulottuvuuksina tai tiettyinä tajunnantiloina.
Tasot
Henkimaailma on eri uskomuksissa usein jaettu tasoihin. Kristinuskossa henkimaailmaan kuuluvat helvetti sekä taivas, joka Raamatussa toisinaan mainitaan myös monikkomuodossa. Katolilaisuuteen kuuluu käsitys kiirastulesta joka ymmärretään sieluntilana jossa pelastuneen ihmisen sielu kuoleman jälkeen puhdistuu ennen taivaaseen pääsyä. Islamin uskoon kuuluu käsitys helvetistä ja seitsemästä eri taivaasta. [3] Teosofiassa henkimaailma jaetaan seitsemään eri tasoon niiden aineellisuuden mukaan. Shamanismissa tehdään jako yliseen ja aliseen, joiden keskellä sijaitsee ihmisten maailma. Buddhalaisuuden eri haaroissa tasoja voi olla muutamasta useisiin kymmeniin.
Tieteellisiä näkökantoja
Tieteessä henkimaailmaan liittyvät käsitykset ja ilmiöt ovat yleisimmin psykologian, sosiologian ja parapsykologian tutkimuskohteena. Henkimaailmaan liittyviä ilmiöitä ovat tutkineet muun muassa Carl Jung, joka kehitti käsitteen 'arkkityyppi' kuvaamaan unissa ja myyteissä esiintyviä jumalolentoja, Allan Kardec joka tuli tunnetuksi spiritismin systematisoijana sekä Charles Fort joka tutki paranormaaleja ilmiöitä kuten räyhähenkiä. Tunnetun sosiologin Émile Durkheimin mukaan käsitys henkimaailmasta oli peräisin yhteisöstä.[2]
Lähteet
- Émile Durkheim - Uskontoelämän alkeismuodot, 1980
- http://www.shamaaniseura.fi/sh_shamanismi.htm
- http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Viitteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Émile Durkheim: Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä. (Les formes élémentaires de la vie religieuse: Le système totémique en Australie, 1912.) Suomentanut Seppo Randell. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5061-0.
- ↑ Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 130–137